Onko yrityksesi innovatiivinen?

Harva on se suomalainen yritys, joka vastaa otsikon kysymykseen kielteisesti. Toinen asia on se, onko yritys todella tehnyt jotakin innovatiivisuus- tittelin ansaitakseen. Yleensä käytännössä ei juuri mitään. Vastauksena kysymykseen, kuka on vastuussa yrityksessä innovaatioprosessista ja sen kehittämisestä, on yleensä viittaus R&D –toimintoihin tai tuotekehitykseen. On kuitenkin huomattava, että tutkimus- ja kehitystoimintaa ei tule samaistaa innovaatiotoimintaan, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin.

Mieleen tulee väkisinkin ajat 70 -80-luvuilta, jolloin yritykset kertoivat laadun tekemisen olevan kaikkien asia. Käytännössä se ei silloin ollut oikeastaan kenenkään asia. Suhtautuminen laatuun muuttui 90-luvulla perusteellisesti, kun laatujärjestelmiä alettiin kehittää toden teolla. Harva on se yritys tällä hetkellä, josta ei löytyisi jonkinlaista laatujärjestelmää ja siitä vastaavaa laatupäällikköä.

Laatu on tietenkin tärkeää, mutta uudet innovaatiot ovat yrityksen olemassaolon ja tulevaisuuden kannalta vähintään yhtä tärkeitä. Kuten laatujärjestelmä, myös innovaatioiden tuottamisen pitäisi koskea koko yritystä ja vaikuttaa sen kaikilla tasoilla. Innovaatioiden kehittämisen tulisi kaiken järjen mukaan olla useimmissa yrityksissä keskeinen ydinprosessi.

Mielestäni yritysten tulisi kehittää innovaatiotoimintojaan systemaattisesti, etenkin tällaisina taloudellisesti epävarmoina aikoina. Innovaatiotoiminta ei voi eikä saakaan kohdistua pelkästään uusien tuotteiden kehittämiseen. Uusia kertaluokkaa nykyisiä parempia toimintatapoja –kvanttihyppyjä- on etsittävä ja kehitettävä kaikilla yritystoiminnan osa-alueilla alkaen johtamisjärjestelmistä, kustannusrakenteista, tuotekehitys- ja tuotantoprosesseista, asiakkaiden kokemuksista, kilpailustrategioista ja liiketoimintamalleista.

Innovaatioprosessi vaatii koulutusta ja kehittämistä aivan kuten laadun osalta on tapahtunut. On tunnettua, että teollisuuden piirissä keksityistä ideoista vain noin 2% johtaa aikanaan todelliseen uuteen innovaation. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita täytyy löytyä vähintään 50 kpl, jotta joukosta kuoriutuisi yksi helmi. Tämä ei mitenkään onnistu satunnaisesti ideoimalla.

Amerikkalaiset puhuvat nykyisin melko paljon ns. ”Open Innovation” –toiminnasta, joka tarkoittaa sitä, että yritykset käyttävät ulkopuolisia tahoja hyväkseen uusien ideioiden kehittämisessä. Tässä olisi meille suomalaisille opittavaa, me kun niin mielellämme käperrymme omiin oloihimme ja kuvittelemme sitten olevamme maailman parhaita. Jotkut jenkkifirmat myös metsästävät ns. kylähulluja organisaatioihinsa. Tarkoituksena on saada yritykseen poikkeavasti ajattelevia ihmisiä ja siten uusia ideoita.

Harrastustoiminta ja pelkkien korulauseiden esittäminen innovaatioiden osalta pitäisi vähitellen lopettaa. Suurten yritysten tulisi palkata kokoaikaisia innovaatiojohtajia ja innovaatiopäälliköitä, jotta suhtautuminen yrityksen ja koko talouselämämme kannalta niin elintärkeään ydinprosessiin muodostuisi vähitellen ammattimaiseksi. Pienillä yrityksillä ei tähän tietenkään aina riitä resursseja, tällöin on ehkä tyydyttävä innovaatiojohtajaan tai –päällikköön oman toimen ohella.