Innovaatio osaksi elämää: Innostu Innovaatio osaksi elämää!
www.innostu.com
maanantai 2. marraskuuta 2009
maanantai 21. syyskuuta 2009
Onko yrityksesi innovatiivinen?
Harva on se suomalainen yritys, joka vastaa otsikon kysymykseen kielteisesti. Toinen asia on se, onko yritys todella tehnyt jotakin innovatiivisuus- tittelin ansaitakseen. Yleensä käytännössä ei juuri mitään. Vastauksena kysymykseen, kuka on vastuussa yrityksessä innovaatioprosessista ja sen kehittämisestä, on yleensä viittaus R&D –toimintoihin tai tuotekehitykseen. On kuitenkin huomattava, että tutkimus- ja kehitystoimintaa ei tule samaistaa innovaatiotoimintaan, vaikka yhtäläisyyksiä löytyykin.
Mieleen tulee väkisinkin ajat 70 -80-luvuilta, jolloin yritykset kertoivat laadun tekemisen olevan kaikkien asia. Käytännössä se ei silloin ollut oikeastaan kenenkään asia. Suhtautuminen laatuun muuttui 90-luvulla perusteellisesti, kun laatujärjestelmiä alettiin kehittää toden teolla. Harva on se yritys tällä hetkellä, josta ei löytyisi jonkinlaista laatujärjestelmää ja siitä vastaavaa laatupäällikköä.
Laatu on tietenkin tärkeää, mutta uudet innovaatiot ovat yrityksen olemassaolon ja tulevaisuuden kannalta vähintään yhtä tärkeitä. Kuten laatujärjestelmä, myös innovaatioiden tuottamisen pitäisi koskea koko yritystä ja vaikuttaa sen kaikilla tasoilla. Innovaatioiden kehittämisen tulisi kaiken järjen mukaan olla useimmissa yrityksissä keskeinen ydinprosessi.
Mielestäni yritysten tulisi kehittää innovaatiotoimintojaan systemaattisesti, etenkin tällaisina taloudellisesti epävarmoina aikoina. Innovaatiotoiminta ei voi eikä saakaan kohdistua pelkästään uusien tuotteiden kehittämiseen. Uusia kertaluokkaa nykyisiä parempia toimintatapoja –kvanttihyppyjä- on etsittävä ja kehitettävä kaikilla yritystoiminnan osa-alueilla alkaen johtamisjärjestelmistä, kustannusrakenteista, tuotekehitys- ja tuotantoprosesseista, asiakkaiden kokemuksista, kilpailustrategioista ja liiketoimintamalleista.
Innovaatioprosessi vaatii koulutusta ja kehittämistä aivan kuten laadun osalta on tapahtunut. On tunnettua, että teollisuuden piirissä keksityistä ideoista vain noin 2% johtaa aikanaan todelliseen uuteen innovaation. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita täytyy löytyä vähintään 50 kpl, jotta joukosta kuoriutuisi yksi helmi. Tämä ei mitenkään onnistu satunnaisesti ideoimalla.
Amerikkalaiset puhuvat nykyisin melko paljon ns. ”Open Innovation” –toiminnasta, joka tarkoittaa sitä, että yritykset käyttävät ulkopuolisia tahoja hyväkseen uusien ideioiden kehittämisessä. Tässä olisi meille suomalaisille opittavaa, me kun niin mielellämme käperrymme omiin oloihimme ja kuvittelemme sitten olevamme maailman parhaita. Jotkut jenkkifirmat myös metsästävät ns. kylähulluja organisaatioihinsa. Tarkoituksena on saada yritykseen poikkeavasti ajattelevia ihmisiä ja siten uusia ideoita.
Harrastustoiminta ja pelkkien korulauseiden esittäminen innovaatioiden osalta pitäisi vähitellen lopettaa. Suurten yritysten tulisi palkata kokoaikaisia innovaatiojohtajia ja innovaatiopäälliköitä, jotta suhtautuminen yrityksen ja koko talouselämämme kannalta niin elintärkeään ydinprosessiin muodostuisi vähitellen ammattimaiseksi. Pienillä yrityksillä ei tähän tietenkään aina riitä resursseja, tällöin on ehkä tyydyttävä innovaatiojohtajaan tai –päällikköön oman toimen ohella.
Mieleen tulee väkisinkin ajat 70 -80-luvuilta, jolloin yritykset kertoivat laadun tekemisen olevan kaikkien asia. Käytännössä se ei silloin ollut oikeastaan kenenkään asia. Suhtautuminen laatuun muuttui 90-luvulla perusteellisesti, kun laatujärjestelmiä alettiin kehittää toden teolla. Harva on se yritys tällä hetkellä, josta ei löytyisi jonkinlaista laatujärjestelmää ja siitä vastaavaa laatupäällikköä.
Laatu on tietenkin tärkeää, mutta uudet innovaatiot ovat yrityksen olemassaolon ja tulevaisuuden kannalta vähintään yhtä tärkeitä. Kuten laatujärjestelmä, myös innovaatioiden tuottamisen pitäisi koskea koko yritystä ja vaikuttaa sen kaikilla tasoilla. Innovaatioiden kehittämisen tulisi kaiken järjen mukaan olla useimmissa yrityksissä keskeinen ydinprosessi.
Mielestäni yritysten tulisi kehittää innovaatiotoimintojaan systemaattisesti, etenkin tällaisina taloudellisesti epävarmoina aikoina. Innovaatiotoiminta ei voi eikä saakaan kohdistua pelkästään uusien tuotteiden kehittämiseen. Uusia kertaluokkaa nykyisiä parempia toimintatapoja –kvanttihyppyjä- on etsittävä ja kehitettävä kaikilla yritystoiminnan osa-alueilla alkaen johtamisjärjestelmistä, kustannusrakenteista, tuotekehitys- ja tuotantoprosesseista, asiakkaiden kokemuksista, kilpailustrategioista ja liiketoimintamalleista.
Innovaatioprosessi vaatii koulutusta ja kehittämistä aivan kuten laadun osalta on tapahtunut. On tunnettua, että teollisuuden piirissä keksityistä ideoista vain noin 2% johtaa aikanaan todelliseen uuteen innovaation. Tämä tarkoittaa sitä, että ideoita täytyy löytyä vähintään 50 kpl, jotta joukosta kuoriutuisi yksi helmi. Tämä ei mitenkään onnistu satunnaisesti ideoimalla.
Amerikkalaiset puhuvat nykyisin melko paljon ns. ”Open Innovation” –toiminnasta, joka tarkoittaa sitä, että yritykset käyttävät ulkopuolisia tahoja hyväkseen uusien ideioiden kehittämisessä. Tässä olisi meille suomalaisille opittavaa, me kun niin mielellämme käperrymme omiin oloihimme ja kuvittelemme sitten olevamme maailman parhaita. Jotkut jenkkifirmat myös metsästävät ns. kylähulluja organisaatioihinsa. Tarkoituksena on saada yritykseen poikkeavasti ajattelevia ihmisiä ja siten uusia ideoita.
Harrastustoiminta ja pelkkien korulauseiden esittäminen innovaatioiden osalta pitäisi vähitellen lopettaa. Suurten yritysten tulisi palkata kokoaikaisia innovaatiojohtajia ja innovaatiopäälliköitä, jotta suhtautuminen yrityksen ja koko talouselämämme kannalta niin elintärkeään ydinprosessiin muodostuisi vähitellen ammattimaiseksi. Pienillä yrityksillä ei tähän tietenkään aina riitä resursseja, tällöin on ehkä tyydyttävä innovaatiojohtajaan tai –päällikköön oman toimen ohella.
tiistai 13. tammikuuta 2009
Innostu | Innovaatio osaksi elämää!
Innostu Innovaatio osaksi elämää!
Kevyt isku pesäpallomailalla vasempaan korvaan saattaa tehdä sinusta neron. Vaikka tämä on totta, en kuitenkaan kehottaisi kokeilemaan. Yhdysvaltalainen Orlando Serrell sai baseball-pallosta iskun päähänsä ja hupsista hänen muistinsa parani kertaheitolla - vai sanottaisiinko kertaiskulla. Hän pystyi tämän kokemuksen jälkeen muistamaan tarkasti säätilan lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, jokaisena päivänä.
Kyseessä on jo lähes klassikoksi muodostunut tapahtuma, jossa isku, jokin sairaus tai vaikkapa dementia jollakin tavalla häiritsee vasemman aivolohkon toimintaa. Vasemman aivolohkon toiminnan häiriintyessä siirrymme automaattisesti käyttämään oikeaa aivolohkoamme ja samalla saatamme huomata saaneemme uusia loistavia kykyjä.
Vasemman aivolohkomme lyhytaikaismuisti toimii tunnetusti 7+/-2 muistiyksikkönsä turvin. Nämä muistiyksiköt väsyvät esim. koulussa oppituntien aikana ja meidän on aika ajoin pakko lepuuttaa niitä. Vasen aivolohko hoitaa tehtävänsä hienosti normaalin arkielämän aikana, mutta sellaiset huippusuoritukset, joihin oikea aivolohkomme kykenee, ovat vasemman aivolohkon suorituskyvyn ulkopuolella.
Orlando Serrellin tapauksessa voi sanoa, että hänelle ilmáantui ns. savant -kyky. Savant -ilmiö esiintyy useimmiten autistisilla ihmisillä. Ilmiö on tullut monille tutuksi elokuvasta "Sademies", jossa Dustin Hoffman esitti autistia. Brittiläinen Daniel Tammet on tunnettu autisti, joka mm. kykenee luettelemaan piin desimaaleja ulkomuistista yli 22.000 kappaletta. Tammet myös näkee luvut väreissä. On mielenkiintoista, että luku 11, jota esoteerisesti on pidetty "mestarilukuna" on myös Tammetin mielestä ystävällinen luku. Luku 289 on erityisen ruma. Siihen en ole tosin löytänyt mitään selitystä. Sana Finland näkyy hänelle sinisenä.
Vasen aivolohkomme on ideoiden tuottajana varsin vaatimaton, siitä huolimatta olemme perinteisesti luottaneet sen kykyihin ja jättäneet oikean aivolohkon taiteilijoille ja muille turhille muusikoille. Oikean aivolohkon kykyjä on kuitenkin viime vuosina tutkittu ja on alettu yhä enemmän löytää tapoja, joilla ne saadaan hyödynnettyä. Amerikkalaissyntyinen nykyisin Australiassa elävä Allan Snyder on jäljittänyt aivoissamme olevaa nerouden potentiaalia ja on kehittämässä uskomattomalta tuntuvaa "Pelle Pelottoman" päähinettä. Päähineessä on käämi, johon syötettävä pulssivirta häiritsee syntyvän magneettikentän kautta vasemman aivolohkon toimintaa, jolloin nerous pääsee puhkeamaan esiin. Ensimmäiset kokeilut ovat olleet lupaavia.
Musiikilla on myös huomattu olevan voimakas aivoja kokonaisvaltaisesti stimuloiva vaikutus. Niinpä nykyisin on jo netistä ostettavissa erityistä aivomusiikkia, joka tähtää aivotoiminnan vahvistamiseen. Vanhat herrat Bach, Mozart, Händel jne. tosin ymmärsivät tämän jo kauan sitten. Erityisesti hitaan barokkimusiikin on todettu vaikuttavan suotuisasti aivojemme kykyihin. Uskon, että on mahdollista löytää tietty musiikki ja sopiva värähtelytaajuus, jolla aivojemme kyvyt saadaan esille. Ennen sitä meidän on tyydyttävä vähän vaatimattomampiin tapoihin, jotka tosin päivä päivältä kehittyvät.
Miksi olen tällaisesta huuhaasta kiinnostunut? Olen vahvasti sitä mieltä, että olemme näissä asioissa lähellä läpimurtoa. Yhteiskuntamme on jollakin tavalla käyttänyt paukkunsa loppuun, kuten nykyinen talouskriisi selvästi kertoo. Tarvitsemme todellisen kvanttihypyn ja runsaasti uusia innovaatioita kaikilla elämän alueilla päästäksemme nykyisestä umpikujasta eteenpäin.
Kevyt isku pesäpallomailalla vasempaan korvaan saattaa tehdä sinusta neron. Vaikka tämä on totta, en kuitenkaan kehottaisi kokeilemaan. Yhdysvaltalainen Orlando Serrell sai baseball-pallosta iskun päähänsä ja hupsista hänen muistinsa parani kertaheitolla - vai sanottaisiinko kertaiskulla. Hän pystyi tämän kokemuksen jälkeen muistamaan tarkasti säätilan lähes kolmenkymmenen vuoden ajalta, jokaisena päivänä.
Kyseessä on jo lähes klassikoksi muodostunut tapahtuma, jossa isku, jokin sairaus tai vaikkapa dementia jollakin tavalla häiritsee vasemman aivolohkon toimintaa. Vasemman aivolohkon toiminnan häiriintyessä siirrymme automaattisesti käyttämään oikeaa aivolohkoamme ja samalla saatamme huomata saaneemme uusia loistavia kykyjä.
Vasemman aivolohkomme lyhytaikaismuisti toimii tunnetusti 7+/-2 muistiyksikkönsä turvin. Nämä muistiyksiköt väsyvät esim. koulussa oppituntien aikana ja meidän on aika ajoin pakko lepuuttaa niitä. Vasen aivolohko hoitaa tehtävänsä hienosti normaalin arkielämän aikana, mutta sellaiset huippusuoritukset, joihin oikea aivolohkomme kykenee, ovat vasemman aivolohkon suorituskyvyn ulkopuolella.
Orlando Serrellin tapauksessa voi sanoa, että hänelle ilmáantui ns. savant -kyky. Savant -ilmiö esiintyy useimmiten autistisilla ihmisillä. Ilmiö on tullut monille tutuksi elokuvasta "Sademies", jossa Dustin Hoffman esitti autistia. Brittiläinen Daniel Tammet on tunnettu autisti, joka mm. kykenee luettelemaan piin desimaaleja ulkomuistista yli 22.000 kappaletta. Tammet myös näkee luvut väreissä. On mielenkiintoista, että luku 11, jota esoteerisesti on pidetty "mestarilukuna" on myös Tammetin mielestä ystävällinen luku. Luku 289 on erityisen ruma. Siihen en ole tosin löytänyt mitään selitystä. Sana Finland näkyy hänelle sinisenä.
Vasen aivolohkomme on ideoiden tuottajana varsin vaatimaton, siitä huolimatta olemme perinteisesti luottaneet sen kykyihin ja jättäneet oikean aivolohkon taiteilijoille ja muille turhille muusikoille. Oikean aivolohkon kykyjä on kuitenkin viime vuosina tutkittu ja on alettu yhä enemmän löytää tapoja, joilla ne saadaan hyödynnettyä. Amerikkalaissyntyinen nykyisin Australiassa elävä Allan Snyder on jäljittänyt aivoissamme olevaa nerouden potentiaalia ja on kehittämässä uskomattomalta tuntuvaa "Pelle Pelottoman" päähinettä. Päähineessä on käämi, johon syötettävä pulssivirta häiritsee syntyvän magneettikentän kautta vasemman aivolohkon toimintaa, jolloin nerous pääsee puhkeamaan esiin. Ensimmäiset kokeilut ovat olleet lupaavia.
Musiikilla on myös huomattu olevan voimakas aivoja kokonaisvaltaisesti stimuloiva vaikutus. Niinpä nykyisin on jo netistä ostettavissa erityistä aivomusiikkia, joka tähtää aivotoiminnan vahvistamiseen. Vanhat herrat Bach, Mozart, Händel jne. tosin ymmärsivät tämän jo kauan sitten. Erityisesti hitaan barokkimusiikin on todettu vaikuttavan suotuisasti aivojemme kykyihin. Uskon, että on mahdollista löytää tietty musiikki ja sopiva värähtelytaajuus, jolla aivojemme kyvyt saadaan esille. Ennen sitä meidän on tyydyttävä vähän vaatimattomampiin tapoihin, jotka tosin päivä päivältä kehittyvät.
Miksi olen tällaisesta huuhaasta kiinnostunut? Olen vahvasti sitä mieltä, että olemme näissä asioissa lähellä läpimurtoa. Yhteiskuntamme on jollakin tavalla käyttänyt paukkunsa loppuun, kuten nykyinen talouskriisi selvästi kertoo. Tarvitsemme todellisen kvanttihypyn ja runsaasti uusia innovaatioita kaikilla elämän alueilla päästäksemme nykyisestä umpikujasta eteenpäin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
